Viikkositten perjantaina oli Esikoinen kipeä: kurkunpääntulehdus.

Seuraavan yön aikana minä ja poikanenkin sairastuimme ja tämän viikon olemmekin maanneet sängyssä. Influenssa tämä kai on , ei perheenäiiti muuten ole vuoteenomana. Edelleen olen pahasti toipilas.

Mutta jotain hyvää siinä että lapsellani on astma: olen vedellyt hänen ventolinesuihkettaan ja nenäsumutettaan..

en muista koska olisin ollut näin kipeä. PUHALTAKAA!

Prinzi: "tuolla eteisessä on Antero
Vipuinen. se tulee ja syö meidän. Ja mä pidän miekoista kii ja mä
lyön sen sisäpuolelta!"

sama juttu taas, päikkärit vedin, joten yöllä valvotaan. Tein tässä sitten Prolog-harkat, chattasin kavereiden kanssa ja nyt jaksan viimein blogata. Aika tajunnanvirtaa tästä taas tulee, lähinnän onkin tarkoitus kiirjoittaa itselleen musitiin tunnelmia ja tapahtumia.

Pissatuloksista selvisi ettei sokereissa ole häikkää ja psykologin kanssa tulimme siihen tulokseen että nuo velttoilukohtaukset ovat päänsisässä. Ilmeisesti reagoi stressiin noin. kunhan vainymmärtäisivät pävhoidossa ettei kyse ole laiiskottelusta vaan siitä että poika todellakin tuntee itsensä siinä tilassa HYVIN väsyneeksi ja ettei hän kykene toimimaan.

päiväkodilla oli erityisentuensuunnittelu: paikalla väkeä kuin pipoa: Kelto, psykologi, puheterapeutti, kaksii ihmistä keittiöltä, kaksi Pojun osastolta, Päiväkodin johtaja ja me kaksi vanhempaa. hyvä ja antoisa keskustelu jossa kuulimme että päiväkotielämä on lähtenyt hyvin liikkeelle, paremmin kuin he odottivat ja paremmin kuin me odotimme. Päiväkodin tiukka rutiini sopii poikaselle. kavereita ei kuitenkaan ollut löytynyt, Poju ei osaa mennä leikkimään ja muut eiivät saa hänen puheestaan selvää. Tähän kannustettiin ja puheterapeutti tulee osastolle antamaan ohjausta.

kaveriasiassa mielenkiintoinen käänne oli että 2pv palaverin jälkeen tuntui kuin taikaistusta löytyneen kaveri.. ja sen jälkeen poju onkin mennyt mielummin.

Rotaatio menii tuossa vielä kerran uusiiksi.

Seuraava kohde on lastenneurologin ja lastenpsykologin yhteisvastaanotto, jonne päästäkseni mun pitää ensin odottaa kuukausi neuvolalääkäirn aikaa, jotta tämä katsoo koneelta prykologin lausunnon ja kirjoittaa lähetteen. Saimme kuitnekin jo lähetteen neuropuolen ensitietopäivään. tai päiväiiin, siis yhteensä kolmeen iltapäivään. Päiväkodiltakin tulee joku paikalle.

Poju on alkanut kertoa monimutkasemmin ja oma-aloitteisemmin päivästä, mutta kyllä se aika lypsämistä vielä on eikä keskustelua vo ohjata. Jso kysyn ruoasta minulle puhutaan yöpaidasta.

lapset saivat joululahjaksii samanlaiset yöpaidat, aivan ihnanat ja nyt Poju halusi sen päiväkotiin päiväunipaidaksi, Tyttö nukkuu omansa päällä omassa sängyssään ja Pojulla oli paha mieli kun omansa on päiväkodissa.

Minulla oli tänään aktiivinen päivä: aamupäivällä tapasiin kaverin, kävin papa-kokeessa, sain riipityksen että rinnat pitää tutkia kerrankuussa, papassa käydä muutaman vuoden välein, samoin gynellä, vaikkei olekaan pillereitä ja kuukautiskierron päivät pitäisi laittaa muistiin... yritän sitten kun tää tilannejsokus helpottaa. eli 10v päästä? kävelin sen parii kilsaa lipastolle, iistuin luennolla, hyppäsin jumpalle, vein kännykän huoltoon, sovitin talvisaappaita, kävin ruokakaupassa, poika tarhasta, kotiin, ruokaa tytölle ja kun Haahelo heräili päivätorkuiltaan menin tämän kainaloon, ja nukahdin. heräsin 4h päästä...

prinsessalla selvästi hankaluuksia ulkoaoppimisen kanssa: maantieto on tosi hankalaa ja tiedot vaihtaa paikkaa. Matemaattinen ajattelu sujuu paremmin. se on helpottavaa, mutta kun tietää paljonko maailmaas pitää vain oppisa ulkoa niin voi kurjuus. Myös englanti takkuaa.

Haahelo on kovin kilttii vaikka välillä niin hassu...

Mannan ja kaksosten kanssa aiotaan lähteä 1.3. junamatkalle ja hypätä Turusta illalla laivalle, joten jos jollakin on matkalahjakorttiia tai vastaavaa niin otetaan vastaan!

löytyy sivupalkista

proteiinitasot niin alhaiset että piti saada jokapäivälle liha.

taas hereillä.. tähän aikaan

Nukutin poikaa, torkahdin, poika ei ja nyt ei tule uni...

Pissatulokset tulleet, mutta lääkräii ei katsonut vielä. Punaisella ei ole joten ei näytä akuuttia huolta.

kreatiini alhaalla eli lihasmassaon vähäistä, proteiiini 45, tiedä sit mitä se tarkoittaa. Lääkäri kertonee.

Tiistaina lähettivät pojan poijan tarhasta kun makasi vain lattialla ja oli kalpea. Kotona joi pullon nc ja oli täysi meno päällä.

kaksi ajatusmallia:

a) päiväkodissa eivät ymmärrä miksi Poika on kolmen paikalla: koska hän jumittuu, saattaa olla vain aikä tee mitään ,sanoo "ettei jaksa" kun ei huvita. Tulkitsivat kipeäksi ja multa jäi luento väliin.

b) sokereissa on jotain, poika herää kerran kaksi yössä juomaan, pissi paljon, hengitys haisee asetonilta ja tuo tiistaiaamun kalpeus ja velttous joka parani kuin taikaiskusta kun sai ravintopommi Neocatea.

arpokaa siitä.

tänään laiskotelin vuoteessa koko päivän. tai no tein mä prolog-harkkoja. mutten kotihommia. ja sen on näköistä

No just.

Eilen illalla simahdin seitsemän pintaa, ja odotetusti heräsin ennen kahtatoista eikä uni sitten tullut. kattelin sitten yöllä Pasilaa, tappelin prologin kanssa ja chattailin.

Kun aamulla vielä sain torkahdettua niin mitä tekee Haahelo? Haaheloi. istuu sängynlaidalla ja tuijottaa poikaa. jos vaikka se heräisi niin. ja istuu tuolilla itkevä poika sylissä. "pukemassa" mutta liikauttamatta evääkään.

Annoin ohjeen antaa tilkka nekaa itkevälle, nälkäiselle lapselle lohduksi, sitten sujuisi pukeminenkin mukavemmin. ei kun hän jatkaa istumista itkevä poika sylissään.

Joudun sitten nousemaan, puin pojan joka nyt itki sitten sitä nekaa, jota Haahelo oli ajatellut antavansa autossa. HALOO. siis matkalla päiväkotiin aamiaiselle.

Enkä saa nukahdettua takaisiin. Kahdeltatoista pitäisi olla luonnolla...

vähän menee hermo Haaheloon taas.

ja olen kiukkuinen kun olen huolissani niistä tuloksista jotka tulee tänään iltapäivällä.

Pojun älynväläys tältä aamulta:

"en oe pikkee, oen äkkee" (En ole kipeä, olen tärkeä)

**

Ja mun leikkomisesta

Hyvin on mennyt, seuraavana päivänä olin yliopistolla luennolla, muutaman kerran laitoin luennon aikana silmätippoja ja pidin aurinkolaseja kun katselin datatykin valoja/ näyttöä. Ja siis leikkauspäivänä jo surffasin, nettiaddikti kun olen. Aurinkolasit päässä, tietenkin. Sairaslomaa olisivat toki tarjonneet mutta eipä kotiäiti-opiskelijalle semmoista ole...  ja hyvin sitä pärjäs, otti hiukan rauhallisemmin ja jumpallehan ei ole lupa mennä viikkoon.

Päästävät sieltä kotiin bussillakin, mutta sanoivat että parempi olisi jos joku hakisi ja totta se oli. Heti leikkauksen jälkeen silmät olivat, aurinkolasienkin takana, niin arat valolle ja tuulelle että olin oikein tyytyyväinen että Haahelo tuli hakemaan autolla.

Nyt ei enää ole roskan tunnetta silmissä, vain silloin leikkauspäivänä oli hetken. Silmät kyllä kuivuu, ja siitä muistaa laittaa sitten tippoja. Sen hetken kun tippoja on silmissä on näkö sumea, mutta muuten näen hyvin. oikea (ennene parempi) tuntuu olevan aavistuksen huonompi kuin vasen muttei olennaisesti.

Silmien hieromisen kanssa on muutaman kerran tullut läheltäpititilanne, ja eka viikkohan silmillä pidetään semmosia kärpäslätkiä yöllä ettei vahingossa hiero.

Hankalinta on ollut musitaa laittaa antibioottitipat silmiin oikeisiin aikoihin :D onneksi kännyksäsä on kalenteri...  jatksosa pitää muistaa pitää kostutustippapulloa mukana.

toimenpidehän ei itse silmään satu: se mikä sattui oli kun kone painettiin niitä silmää ympäröiviä luita vasten. JA se oli ihan siedettävää. Ja valo sattui pari ensimmäistä päivää, tuli pidettyä verhoja alhaalla ja aurinkolaseja sisälläkin.

Ja ihanaa on herätä, avata silmänsä ja nähdä...

Lauantai iltana poju oksensi nukkumaan mennessä. Ja tunnin päsätä uudelleen . JA siitä tunnin ja sitten puolen tunnin ... ja sitten itkeskelyö kuuteen saakka. Haahelo onneksi huolehti viimeiset tunnit.

Aamulll anukuttiin sylikkäin puoleenpäivään. koko päivän poika oli veltto ja vetämätön vastaili jopa Prinzikdi omituisesti kysymyksiiin kun yritin testata tajunnan tasoa:

-Kuinka vanha olet?

-Liian vanha.

Pohdin lähtisimmeko terveyskeskukseen näytille, nestettä meni päivän mittaan 120ml, bataattisosetta 2tl ja poika makoili muissamaaiilmoissa mutta koska pissasi sentään emme lähteneet.

Illalla oksensi vielä kerran kun  pakotin ruiskulla osmosalia 20 ml. Nukahti hian kvasti mutta itkeskelee koko ajan. Tossa tunti sitten sain sen syömään kaksi palaa kuivattua mangoa ja 2,3 sivua bataattia ja 12ml osmosalia...

pissalla käy kyllä vähän väliä ja itkeskelee. nyt maataan lattialla kun poiika sitä ehdotti ja olen tässä vaiheessa yötä valmis tekemään mitä vain että poju nukkuisi.

No nyt mää jo jaksan avautua Haahlosta ja maanantaista

haahelon piti lähteä töistä hakemaan lasta tarhasta, mutta soitti minulle että auton lukko oli jäätynyt. Käskin hakemaan lämmintä vettä muovipussiin, ei auttanut. Etsi lukkosulaa. Kaveri tuli onneksi vastaan ja lainasi. lukkosulapurkki oli tyhjä. Kettu. Lopulta sai lukkosulan ja suihkutin. Ei auttanut sekään. Minä soitin päiväkotin että on myöhässä...

Pyysi appiukon apuun. Minä soitin päviäkotiine ttä vaari hakeekin. Haki pojan ajoi Haahelon työpaikalle. Ei sekään auttanut, vaikka miten laitettiin lämmintä vettä, lämmitettiin avainta ym. Lopulta murtauduttiin sisään, siis väännettiin oven karmia ja vedettiin koukulla oven lukkopainike ylös.

Tässä vaiheessa auton oikea omistaja tuli paikalle.

Oli kuulemma varsin kummelimainen olo, kamerat vain puuttuivat. Tosin olipa kai tuolla omistajallakin piilokamera-olo, luulen. No, asia selvisi sentään. Omistaja tosin ei ollut oikeasti omistaja, vaan kaverinsa; omistaja palaa ensi viikolla Suomeen. Mahtaneeko tuo edes uskoa mitä tapahtui?

Mitä siis oli tapahtunut? Aamulla Haahelo jätti auton 3. rivin keskikohdalle. Päivällä kävi heittämässä minut silmäleikkauksesta kotiin ja vei auton parkkiin 4. rivin keskikohdalle. Täsmälleen samanlainen auto oli sitten laitettu parkkiin 3. riville. Rekisterinumero toki erosi, sen sijaan auton sisälle ei lumipeitteen takia nähnyt.

---

Haahelon kommentti:

Tällaisten takia olen yrittänyt sanoa ihmisille, että minulle nyt vaan ei saa antaa käytännöllisiä tehtäviä. Muutenkin menee puihin hommat. Minä kämmennän kaikki asiat jotka voi kuvitella jonkun kämmentävän, ja suurimman osan niistä mitä ei voi kuvitella.

***

MInä olen toipunut silmäleikkauksesta hyvin, luennolla pitää pitää aurinkolaseja kun datatykin hohde on niin voimakas mutta näen ihan ok.

**

Priinzezza on kiukkuneiti...

**

POjalla muuttui taas rotaatio, ja lääkäri tuumasi että hengitys haisee asetonille, otettiin pikapissanäyte ja tuloksen perusteella koko arsenaali sitten labrassa. Munuaslääkäri katsoo tiistaina.

Mä alan olla aia väsynyt siihen että jatkuvasti tulee jotian uutta. pitäisi tehdä vammaistukihakemus ja kaikkea.

Olin kaksosten ja Mannan  kanssa lauantaina Rullassa musiiikkipajassasi.

Kovin vaikuttava paja oli, poika tässä äsken ilmoitti "suumala musi"
(suomalaista musiikkia), raahasii makkariin laatikon rummuksi ja
selitti minulle julmusta (ei muistanut nimeä mutta otti käyttöön
viittoman jonka sille lauantaina kehitin ja tunnsiti kun sanoin julmu)
ja selvitti "Taavi viel piiikähuuiiilu" (tarvitsen vielä pitkähuilun).
Kanteleestakin kyselin mutta se ei ollunna mittää.

lauantaina haahelko ja tyty myös .. sen junaepisodin lisäksi, unohtivat sitten tytyn laukun sinne kaakaonjuomispaikkaan. eli likka lähti yökylään ilman mitään varusteita...

ja tänään Haahelo.. huoh. Saa kertoa ihan itse. Sai jo katumusharjoitukseksi lukea runoja.

sunnuntai meni mukavasti: lasikottelua, töitä, Mokkalassa poikkeaminen, prinsessan noutaminen ja sitten nukahdin pojun kanssa sylikkäin jo kahdeksan jälkeen. Tosin... heräsin sitten ehti vuorokauden vaihtuessa. Kun uni ei tullut siivoilin kaappeja, leivoin, luin rästiin jääneitä lehtiä...  viiden jälkeen sain taas unenpäästä ja heräsin seitsemän jälkeen.

Haahelo vei pojun päiväkotiin, mä pelasin jututin tytyä ja lähdin silmäleikkaukseen. ensin esitutkimus, sitten optikkokäynti, lääkärintutkimus ja leikkaussaliin.  siellä hiukset huppuun naamanpuhdistys, neljänlaisia tippoja silmiin. ja töihin. Hiukan sattui ja palaneelta haisi...

leikauksen jälkeenhoitajatar tarjoili teetä ja suklaakonvehteja, makasin hierovassa tuolissa peitto jaloilla, huoneessa soi rauhallinen musiikki ja paloi kynttilöitä. vieressä vieras, tumma mies piti seuraa... vähän väliä kävi hoitsu tiedustamassa onko kaikki ok ja laittamassa lisää tippoja.

sitten kotiin :) neljään asti oli mukavaa kunnes haahelo soittii. ARGS;